Hanna-tädin kakut ja taatelikakku

Kyllä loma on mukava asia, kun ehtii leivoskelemaan. Ja jaksaa. Toissapäivänä leivoin Hanna-tädin kakkuja ja taatelikakun.

Minulla on mielikuva, että Hanna-tädin kakut tehdään piimään, mutta en löytänyt mistään ohjetta, jossa piimää olisi käytetty. Aina vain kermaa. Ei siis auttanut kuin valita vain joku kermaresepti ja soveltaa sitä piimää käyttäen. Olen joskus kotona tehnyt Hanna-tädin kakkuja, mutta en omassa kodissa muista tehneeni koskaan. Oli siis aikakin kokeilla.

Mitenkään vaikeaa kakkujen tekeminen ei ollut, ainekset vain sekoitetaan keskenään, taikinan annetaan kovettua jonkin aikaa jääkaapissa ja pyöritellään palloiksi. Onnistuu, vaikka ei olisikaan jauhopeukalo! Resepti on muunnos Maku-lehden sivuilta löytyneestä ohjeesta.


Taatelikakkuja olen tehnyt useamman kerran, vaikka en oikeastaan edes hirveästi välitä koko kakusta. Jotenkin se kuitenkin kuuluu jouluun ja sitä on oltava tarjolla. Ohje on Kotikokki.netistä.


Hanna-tädin kakut

200 g voita
3 dl sokeria
2 dl piimää
3 dl perunajauhoja
5 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kaardemummaa

Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi seos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja nosta se jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Leivo taikinasta tankoja ja jaa ne yhtä suuriin paloihin.

Pyörittele palat palloiksi kämmenten välissä. Nosta pallot leivinpaperoidulle pellille. Paista 200 asteessa 10 minuuttia, kunnes kakut ovat vaalean ruskeita.


Taatelikakku

1 pkt taateleita
3 dl vettä
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g voita
2 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta

Paloittele saksilla taatelit kattilaan veden ja sokerien sekaan. Keittele taateleita miedolla lämmöllä n. 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Ota kattila pois liedeltä ja laita voi sulamaan taateleiden joukkoon. Kun voi on sulanut, sekoita se taateleiden joukkoon.

Kun seos on jäähtynyt jonkin verran, vatkaa kananmunat joukkoon sähkövatkaimella. Sekoita ruokasooda ja leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan.

Voitele ja jauhoita parilitranen rengasvuoka. (Minulla on 1,2 litranen ja se oli ihan liian pieni tälle taikinalle) Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin tunti.

Täydellisen piparkakkuohjeen metsästys

Olen tehnyt jo kolmet piparit tälle joululle, koska yritän löytää täydellisen piparkakkuohjeen. Olen lueskellut Piparkakkukirjaa, joululehtiä, googlettanut, selaillut erilaisia blogeja ja kotikokki.netiä. Siltikään en tunnu löytävän oikeanlaista ohjetta. Taikinan pitää olla hyvin kauliutuvaa, piparien pitää irrota alustasta ja valmiiden pipareiden olla sopivan rapsakoita.

Ensimmäisen satsin tein Piparkakkukirjan ohjeella, jossa sokeri ja rasva vaahdotettiin ja mausteet kiehautettiin siirapin kanssa. Taikinasta tuli todella vaaleaa, ei yhtään piparkakkumaista. Vasta kaulitessa se alkoi muistuttamaan piparkakkutaikinaa. Rakenne oli siltikin huono. Sokeri jäi tuntumaan valmiiseen pipariin purettaessa.

Toisen satsin tein joululehden ohjeella. Tosin vähensin siitä jauhoja aika paljon. Ohjeessa rasva, siirappi ja mausteet kiehautettiin ja loput ainekset lisättiin jäähtyneeseen seokseen. Taikinasta tuli oikean näköistä, mutta se oli kamalan kovaa ja sitä oli melkein mahdotonta kaulita. Se ei halunnut levitä ja levitessään se halkeili ja rakoili reunoista. Paistetuista pipareista tuli myös mielettömän kovia. Päättelin, että laitoin liian vähän jauhoja.

Kolmannen satsin tein eilen omasta päästä kaikkea lukemaani soveltaen. Periaatteessa ohje oli sama kuin satsi numero kaksi, mutta lisäsin enemmän jauhoja. Taikina näytti ja tuntui hyvältä. Sitä oli helppo kaulita, eikä se halkeillut ja repeillyt. Ainoa huono puoli oli, että piparit eivät tahtoneet irrota leivonta-alustasta, eli pöydästä. Saattoi kyllä olla, että meillä oli turhan lämmintä ja se aiheutti taikinan "sulamista". Aukaisin ikkunan loppuvaiheessa ja se helpotti vähän tilannetta. Valmiit piparit ovat sopivan rapeita, eikä hampaita tarvitse rikkoa puraistessa. Siis lähes täydellinen resepti (minun mielestäni).

Tällainen reseptistä sitten tuli:

Piparkakut

1 ½ dl siirappia
1 3/4 dl sokeria
100 g voita
1 pss piparkakkumaustetta
2 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa

Kiehauta voi, sokeri, siirappi ja mausteseos kattilassa. Anna jäähtyä. Lisää kananmunat. Sekoita leivinjauhe ja sooda osaan vehnäjauhoista. Lisää jauhot seokseen yhdessä tai kahdessa erässä ja sekoita hyvin. Anna kovettua yön yli jääkaapissa. Kaulitse taikina erissä, ota muoteilla pipareita ja paista uunissa 200 asteessa n. 6 minuuttia. Reseptistä tulee ehkä 8 pellillistä pipareita eli laatikollinen, mutta määrä riippuu tietenkin pipareiden koosta. Minulla on aika isoja muotteja käytössä.

Myslisämpylät ja erilainen siskonmakkarakeitto

En saanut syötyä Punnitse ja säästä -liikkeestä ostamaani mysliä, koska se oli liian rusinainen, joten päätin kokeilla käyttää ne sämpylöihin. Aloitin taikinan tekemisen aamiaisella kaatamalla mysliä veteen. Mies tuli myös aamiaiselle ja kysäisi, olenko voinut huonosti, kun kipossa on epämääräisen näköistä mössöä. Alku ei siis ollut mitenkään herkullisen näköinen. Lopputulos oli kuitenkin hyvä.

Lupasin aikaisemmassa päivityksessä ostaa seuraavalla kauppareissulla luomua, jos sellainen vaihtoehto on tarjolla. Eipä niitä hirveästi ollut tarjolla. Jauhoja sai luomuna, kilon pakkauksina. Koko oli puolet "normaalista" ja hinta kolminkertainen. Mehuissa oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Niissä hinta ei ollut kolminkertainen, ainakaan jos vertaa erikoismehuihin kuten Gefilus-mehuun. Halvimpaan tiilitölkkimehuun verrattuna... kyllä vain.

Yleisesti ottaen luomua ei ole älyttömän paljon tarjolla ainakaan perhemarketeissa. Mikä on harmi, koska harvemmin tulee lähdettyä erikoisliikkeisiin. Luomu lisääntyisi helpommin, jos isot marketit, joissa perheet käyvät ostoksilla, ottaisivat kokoelmiinsa enemmän vaihtoehtoisia tuotteita.

Ostin siskonmakkaroita tässä viikolla ja ajattelin tehdä nyt viikonloppuna siskonmakkarakeittoa. Tänään kuitenkin huomasin, että en ollut muistanut ostaa perunoita. Vihanneksiakaan ei ollut paljoakaan. Sen sijaan löysin jääkaapista 5 pienehköä porkkanaa ja pakastimesta 500 grammaa kukkakaalta. Noh, tehhään sitten erilainen siskonmakkarakeitto.

Laitoin pari litraa vettä isoon kattilaan ja kyytiin kaksi kasvisliemikuutiota. Pilkoin porkkanat ja heitin sekaan. Kun liemi kuumeni kiehumispisteeseen lisäsin pakasteesta sipulikuutioita ja kukkakaalit. Kiehutin vihanneksia jonkin aikaa ja lisäilin sitten siskonmakkaran möykkyinä sekaan. Makkaraa oli niin pajon, että jouduin lisäämään osan vasta myöhemmin, kun olimme syöneet osan keitosta. Ja tulihan siitä ihan syötävää.

Lopuksi vielä myslisämpylöiden ohje:

5 dl lämmintä vettä
2 dl mysliä
1,5 tl suolaa
2 rkl leipäsiirappia
1 dl juoksevaa margariinia
1 pss kuivahiivaa
1 kg luomusämpyläjauhoja
kurpitsansiemeniä

Kaada vesi laakeaan kulhoon. Lisää myslit lämpimään veteen ja anna sen tekeytyä/puuroutua jonkin aikaa. Lisää sitten suola ja siirappi.  Sekoita kuivahiiva osaan sämpyläjauhoista ja lisää seos nesteeseen. Lisää juokseva margariini. Lisää vähitellen loput jauhopussista ja vaivaa taikina hyvin.

Kohota taikinaa leivinliinan alla, kunnes se on kaksinkertainen. Ota taikina pois kulhosta ja vaivaa ilmakuplat pois. Leikkaa taikina kymmeneen osaan ja nosta sämpylät vähän tapsutellen leivinpaperilla päällystetyille pelleille. Kohota sämpylöitä 20-30 minuuttia. Laita uuni lämpiämään tässä vaiheessa 200 asteeseen. Voitele kohonneet sämpylät vedellä ja ripottele päälle vähän painellen kurpitsansiemeniä. Paista sämpylöitä kiertoilmauunissa n. 20 minuuttia ja käännä pellit paistamisen puolivälissä, jotta sämpylät saavat tasaisen rusketuksen.

Myslisämpylät

Mutakakku

Huomenna on taas mässymiitti, jossa tapaamme opiskeluaikoina röykkiytyneen porukan kanssa ja kertoilemme viimeisimmät juorut ja jäpätämme kaikesta epäreilusta ja ärsyttävästä. Jäpätyksen lomassa tulee mässytettyä kaikkea terveellistä ja epäterveellistä, siitä miittingin nimi. Lupaamme aina olla kohtuullisia nyyttäriperiaattella tuotavien mässyjen suhteen, mutta jotenkin niiden määrä aina riistäytyy käsistä ja syömme itsemme ähkyyn.

Tällä kertaa lupasin viedä jotain terveellistä ja kevyttä, kuten tuorekurkkua ja porkkanaa dipin kera. Leipomishimo kuitenkin iski ja muistin uusimmassa Maku-lehdessä olleen mutakakun ohjeen. Sitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan. Ohjetta ei löytynyt Maku-lehden nettisivuilta, joten kirjottelen sen itse tähän.

Mutakakkuhan on yleensä hyvin hyvin suklainen kakku, joka jää keskustastaan raa'an oloiseksi. Tämä ohje ei tehnyt sellaista vaan rakenne oli enemmänkin sokerikakkumaista. Ihan hyvää se silti oli. Pitihän tuo varmistaa maistamalla ennen kuin kakun voi viedä kavereille tarjottavaksi.

Suklaan sulattaminen on aina jännittävä tapahtuma, onnistuuko se vai paakkuuntuuko suklaa? Onneksi sekaan sulatettava voi tekee prosessista vähän helpomman, eikä suklaa paakkuunnu niin helposti. Yleensä sulatan suklaan hellalla kattilassa, jotenkin se tuntuu hallittavammalta tavalta kuin vesihauteessa tai mikrossa sulattaminen.

Ohje:

4 kananmunaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata (käytin Pandan laktoositonta tummaa suklaata)
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoan reunat. Leikkaa vuoan pohjalle pyöreä pala leivinpaperia ja kiinnitä pohja reunoihin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vatkaa sähkövatkaimella sokeri ja kananmunat vaaleaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja anna seoksen jäähtyä hetken. (Tein nämä yhtäaikaa, toisella kädellä sekoittelin suklaata ja voita ja toisella hyrryyttelin kananmunia ja sokeria. Onnistui yllättävän hyvin.)

Kaada suklaa-voiseos kananmuna-sokeriseokseen varovasti mutta huolellisesti. Sekoita leivinjauhe venhäjauhojen sekaan ja sihtaa jauhot taikinan sekaan. Sekoita taas huolellisesti.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 20-25 minuuttia uunin alimmalla tasolla. Anna jäähtyä jonkin aikaa ja irroita sitten vuoasta reunat ja liu'uta kakku irti pohjasta kakkulautaselle leivinpaperin avulla.

Pämpylöitä ja luomua

Kävin tutustumassa Oulun Punnitse ja säästä -liikkeeseen ja tuli siinä samalla ostettua vähän kaikenlaista pientä. Tummalla suklaalla kuorrutettuja cashewpähkinöitä, luomua tummaa suklaata, valkoista suklaata, hyvän unen teetä, luomusiemenseosta ja mansikkaista mysliä. Suklaat on jo syötynnä ja hyviksi maistetut. Muitakin ostoksia on jo kokeiltu. Teen pitäis olla jotenkin unettavaa sisältäessään valerianaa, mutta ei ainakaan minulla ole vielä auttanut. Mysli taas oli turhan rusinainen minun mieleen. Pitänee kokeilla jotain muuta seuraavalla kerralla.

Olen muutenkin miettinyt luomutuotteita viime aikoina. Erityisesti, että niitä pitäisi käyttää enemmän. Kuitenkin aina kaupan hyllyllä hintoja vertaillessa iskee pihiys ja tulee ostettua sitä halvinta tai toiseksi halvinta. Ja tällä tavallahan luomutuotteet eivät halpene ikinä. Teen siis tässä ja nyt lupauksen, että seuraavalla kauppareissulla ostan kaikki tarvitsemani tuotteet luomuna, jos sellainen vaihtoehto on olemassa. Katsotaan sitten jatkossa, miten budjetti kestää luomuun siirtymisen.

Mutta mutta, siirrytäämpäs leivontaan ja ostamaani siemenseokseen. Se sisältää kurpitsansiemeniä, pinjansiemeniä ja auringonkukansiemeniä ja ajattelin lisätä niitä leipätaikinaan.Voisihan niitä syödä sellaisenaankin, mutta jotenkin ne sopii paremmin leipään. Olen tehnyt siemenseoksesta jo kolmet leivät, viimisimmät tänään.

Tällä kertaa sämpylöistä tuli vaaleita ja maissisia. Huijaan itseni kuvittelemaan vehnäleivän olevan paljon terveellisempää, kun lisään siihen läjän siemeniä. Noh, eihän noista ihan venhnäpullaa tullut, koska lisäsin vielä kauraleseitä. Ohje oli suunnilleen seuraavanlainen. En ole jauhojen määristä ihan satavarma, koska tein taikinaan taas näppituntumalla.

5 dl lämmintä vettä
2 dl kauraleseitä
1 dl siemenseosta
2 tl suolaa
2 dl maissijauhoja
n. 12 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
pinnalle kuorittuja seesaminsiemeniä

Lisää veteen kauraleseet, siemenseos ja suola. Sitten maissijauhot. Sekoita kuivahiiva osaan vehnäjauhoista ja lisää seos nesteeseen. Lisäile vehnäjauhoja kunnes taikina on kiinteää, eikä tartu käsiin. Taikinasta ei tule kovin kimmoisaa ja sitkoista, koska maissijauhot muuttavat taikinan rakennetta erilaiseksi. Kohota taikinaa leivinliinan alla tunteroinen ja vaivaa sitten taikinasta ilmat pois.

Laita kiertoilmauuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa taikina tasakokoisiksi paloiksi ja muotoile niistä pyöreitä sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota n. 15-20 minuuttia ja voitele ne sitten vedellä, jotta pinnalle ripoteltavat seesaminsiemenet tarttuvat paremmin kiinni. Paista n. 20-25 minuuttia ja käännä pellit paistamisen puolivälissä, jotta sämpylät saavat tasaisen rusketuksen. Tarkista, että sämpylät kumisevat pohjasta ennen kuin otat ne pois uunista. Nauti!

Tuoretta leipää ei kyllä voita kovin moni asia maailmassa. Niin hyvää se on. :->

"Maailman paras porkkanakakku"

Tein jo torstaina pellillisen porkkanakakkua, mutta pääsin vasta nyt nauttimaan leipomuksesta töiden ja reissailun vuoksi. Hyvin se oli säilynyt jääkaapissa folion alla. Vähän kyllä huolestutti, täytyy myöntää.

Kimmokkeen kakun leipomiseen sain, kun työpaikan kahviossa oli viikolla myytävänä todella hyvää porkkanakakkua. Ja kun minulla on noita oman maan porkkanoita vielä tuolla maassa, niin pitihän niistä jotain tehdä. Rupesin siis selailemaan leivontakirjoja ja löysin mielenkiintoisen ohjeen Leila Lindholmin kirjasta Pala kakkua - ja paljon muuta. Ohjeen nimi oli "Maailman paras porkkanakakku". Ohje oli yhdelle pyöreälle kakulle, mutta halusin tehdä vähän isomman kakun, joten tein pohjan kaksinkertaisena ja paistoin sen uunipannulla leivinpaperin päällä. Kuorrutetta tein jopa nelinkertaisesti ja korvasin limen sitruunamehulorauksella. Päälle vielä ripottelin hasselpähkinärouhetta. Lopullinen ohje oli seuraavanlainen:

Kakku
6 kananmunaa
6 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
5 t leivinjauhetta
3 tl kanelia
2 tl hienonnettua kaardemummaa

1 tl inkivääriä

2 ripausta suolaa
2 ½ dl auringonkukkaöljyä
n. 9 dl raakana raastettua porkkanaa

Kuorrute
240 g pehmeää voita
14 dl tomusokeria
4 tl vaniljasokeria
liraus sitruunamehua
400 g maustamatonta tuorejuustoa

pinnalle hasselpähkinärouhetta.

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen
2. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään ja kääntele seos munavaahtoon.
4. Lisää auringonkukkaöljy ja porkkanaraaste.
5. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun korkeareunaiseen uunipannuun.
6. Kypsennä kakkua uunin keskiosassa noin 55 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, joka ei saa jäädä taikinaiseksi.
7. Jäähdytä kakku.

8. Vatkaa kuorrutteen ainekset sileäksi seokseksi.
9. Levitä kuorrute kakun päälle.

10. Ripottele pinnalle pähkinärouhe.

Kuorrute jähmettyy vain pinnalta ja on sisältä pehmeää. Ihana kakku!

Kokeilevaa keittiötä

Appivanhemmat ovat kylässä, joten piti keksiä jotain ruokaa, josta riittää vähän isommalle porukalle kuin yleensä. Pakkasessa oli kanan rintafileitä ja naudan jauhelihaa. Niistä sitten arvoin kanan sulamaan. Noh, sain kuulla sulatuksen jälkeen, että anopin vatsa ei oikein tykkää kanasta. Mutta sillä oli mentävä.

Myllyn parhaalla on riisi-ohra-seos, jonka paketissa on ohje persikkaiseen kanapataan. Ajattelin soveltaa sitä olemassaoleviin aineksiin. Persikkaa minulla ei ollut, mutta appelsiini ja kirsikkatomaatteja sen sijaan löytyi. kanapata valmistui loppujen lopuksi suunnilleen seuraavalla ohjeella:

430 g kanaa paloina (kevyesti suolattu)
200 g kirsikkatomaatteja
1 appelsiini
purkillinen kapriksia
3 dl riisi-ohraa
6 dl vettä
2 dl sitruunamehua
1 dl appelsiinimehua
1 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 tl inkivääritahnaa
1 tl suolaa

Lämmitä uuni 200 asteikseksi. Paloittele kirsikkatomaatit neljään osaan ja appelsiini suunnilleen saman kokoiseksi paloisi kuin tomaatit. Sekoita keskenään vesi, sitruunamehu, chilikastike, soijakastike, inkivääritahna ja suola. Laita kiinteät ainekset uunivuokaan ja sekoita. Lisää päälle neste ja laita vuoka uuniin noin tunniksi. Sekoittele välillä ja tarkista nesteen määrä. Kun neste on imeytynyt, on ruoka valmis.

Padasta tuli aika kirpakan makuinen, mutta itse ainakin pidin siitä. Muista en ole niin varma.

Appelsiininen tiikerikakku

Siivoskelin jääkaappia ja löysin siellä jo pitkään olleet appelsiinit ja päätin tehdä niistä jotain ennen kuin ne menevät pilalle. Ajattelin ensin smoothieta, mutta sitten iski vastustamaton himo leipoa jotain. Eikun googlettamaan ja selailemaan, minkälaisia leivonnaisia voisi tehdä appelsiineista. Löysin mm. monta eri reseptiä appelsiini-suklaakakulle ja osaan olisi ollut jopa aineksetkin kaapissa. Päädyin kuitenkin mieheni lempikakkuun, tiikerikakkuun. Kaivoin esille perustiikerikakun ohjeen ja terästin sitä appelsiinilla.

Yritin tehdä taikinan monitoimikoneella, mutta ei se oikein onnistunut sillä. Rasvan ja sokerin sain sekoitettua, mutta munia lisätessä taikina oli vain rinkulana astian pohjalla, eivätkä munat sekoittuneet rasva-sokeriseokseen. Siirsin taikinan toiseen kulhoon ja kaivoin tehosekoittimen esille. Sillähän se sitten onnistui kuin tanssi. (Vaikka en kyllä osaa tanssia.)

Paistoin kakun 1,2 litran Hackmanin alumiinivuoassa kiertoilmauunissa. Kakku tuli tehtyä seuraavan ohjeen mukaan:

208 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

1 appelsiini

3 dl erikoisvehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljaesanssia

2 tl kaakaojauhoa (esim. van Houten)

2 rkl appelsiinimehua

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kuori appelsiini ja pilko se pieniksi palasiksi. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja sekoita hyvin jokaisen jälkeen. Lisää appelsiinipalat. Sekoita kuivat aineet keskenään (ei kaakao) ja lisää ne taikinaan. Lisää myöskin vaniljaesanssi ja appelsiinimehu. Ota taikinasta erilleen osa ja lisää siihen kaakakojauho. Laita kakkuvuoan pohjalle ensin kerros vaaleaa taikinaa, sitten kaakaolla maustettu taikina ja päälle taas vaaleaa taikinaa. Paista uunissa n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa sitten kakku lautaselle. Jätä kakku muhinoimaan vuoan alle.

Maiston kakkua lämpimänä, eikä se maistunut erityisen paljon appelsiinilta, mutta eipä siitä haittakaan tuntunut olevan.

Haaveilua

Iltojen pimennyttyä ja säiden kylmettyä vähän alkaa taas joulu pyörimään mielessä. Aivan, joulu! Olen parina jouluna paistanut kinkun itse, mutta ajattelin tänä jouluna jättää koko ruljanssin väliin. Varsinkin, kun mieheni ei ole mikään kinkun ystävä ja saan syödä koko lihapalan yksin. Voisin tehdä vaikka hyvin maustetun naudanpaistin, joka maistuisi varmasti paremmin kuin kinkku miehellenikin.

Porkkanalaatikkoa varten on jo tosiaan sose pakastimessa ja pitäisi suunnata taas viljelylaatikoiden suuntaan tarkistamaan lanttujen tilanne. Jos ne ovat kasvaneet maanpinnan alapuolellekin, niin niistä tulee ihan hyvän kokoisia. Tänä vuonna voisi tehdä joululaatikoita hieman vähemmän, koska pakkasessa taitaa olla vieläkin viimevuotisia jäljellä.

Naudan paisti, porkkana- ja lanttulaatikko, rusinapullaa, leivinuunissa haudutettu ohrapuuro, joululimppua, perunoita ja tietenkin glögiä! Mistä myöskään ei mieheni pidä. Jääpähän enemmän minulle.

Pitää käyttää syksy hyväksi ja etsiä hyviä ohjeita joulua varten. Eiköhän kohta taas aleta mainostamaan joululehtiä, joissa on ideoita vaikka millä mitalla. Yleensä ne ovat aika turhan hienostuneita minun mieleen, mutta mukava niitä on silti lueskella ja ehkä yksinkertaistaa oman maun mukaisiksi.

Mmm... joulu. :)

Kana korma

Kokeilin tänään uutta reseptiä, joka löytyi naamakirjasta Foodie.fm-palvelusta. Reseptin nimi on Broileri-korma. Työkaverini käy monesti hakemassa intialaisesta evääksi kana kormaa ja ajattelin kokeilla tehdä sitä itsekin. Aloitin kokeilun todella yksinkertaisella ja helpolla ohjeella, ainakin kun sitä vertaa muihin netistä löytämiini kana korman ohjeisiin. Kirjoitusasussakin on todella paljon variaatioita: kanakorma, kana korma, kormakana, broileria korma jne. Mikä lie sitten oikein kirjoitusasu. Englanninkielinen wikipedia kertoo lisää korman alkuperästä.

Tein kormani kookosmaitoon, mutta ilmeisesti sen voi tehdä jogurttiin tai kermaankin. Tässäpä olisi kaapeista löytämiini aineksiin sovellettu ohje:

2 rkl oliiviöljyä
300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1 pussi (200 g) sipulikuutioita (pakaste)
2 tl punaista thai-currytahnaa
1 tl inkivääritahnaa
4 dl kookosmaitoa
2 tl sokeria
1 rkl vaaleaa soijakastiketta

Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa ja ruskista broilerinsuikaleet. Lisää sekaan sipulikuutiot ja paista jonkin aikaa, kunne sipulit sulavat. Lisää currytahna ja inkivääritahna. Sen jälkeen kookosmaito ja sekoita hyvin. Lisää vielä sokeri ja soijakastike ja anna kiehua kasaan n. 25 minuuttia, kunnes korma on vähän saostunut. Hämmennä aina välillä. Lisäkkeeksi keitin ihanalle tuoksuvaa jasmiiniriisiä.

Ulkonäöltään ja rakenteeltaan korma on aika tylsähkö; keltaista kastiketta ja vaaleita kanapaloja. Maku taas oli mielenkiintoinen. Ensimakuna tulee kookos ja curry ja jälkimakuna mieto tulisuus. Juuri sopiva minulle, joka ei ole todella tulisen ruoan ystävä.

Porkkanasosetta

Sain tänään kokeiltua uutta ominaisuutta monitoimikoneessani, kun tein porkkanasosetta oman maan porkkanoista. Ajattelin tehdä siitä sitten jouluna porkkanalaatikkoa. Pesin ja harjasin porkkanat juuresharjalla ennen kuin hurrautin ne viipaleiksi. Keitin viipaleita parissa desissä vettä n. 25 minuuttia ja soseutin ne monitoimikoneen soseuttajalla. Epäilin vähän, miten kone toimii, mutta kyllähän siitä ihan sosetta tuli.

Lantuille pitäisi tehdä sama prosessi, kunhan ne kasvavat vielä ihan pikkasen. Mutta tässä vielä kuva parista hienosta porkkanasta:

Lisäsin myöskin Kotikokki.netiin ohjeen, jolla tein kurkkusalaatin. Alkuperäinen ohje on Dansukkerin sivuilta, mutta muokkasin sitä vähän sopivammaksi määrien osalta. Jätin myös tillin pois ja käytin sinapinsiemeniä tilalla. Ohje Kotikokki.netissä.

Maistoimme kurkkusalaattia tänään ruualla ja se oli todella hyvää! Lahjoitin ystävällekin eilen yhden purkin samaista salaattia ja hän myös piti siitä todella paljon. Olen siis kerrankin onnistunut jossain hyvin. ;)

Mustaherukkamehua

Kykin tänään 1 ½ tuntia mustaviinimarjapuskissa ja sain saaliiksi vajaa kolme litraa marjoja. Ei se kyllä mitään herkullista hommaa ole tuo poimiminen. Mutta eipä ne sieltä pensaasta itsekään ämpäriin hypi. Harmi.

Tein marjoista höyrymehua mummin mehu-maijalla ja niistä tuli vain n. 1 ½ litraa mehua. Joutunee siis kääntymään uudestaan puskien puoleen. Pakastan mehut ja teen niistä sitten talven mittaan mustaherukkahyytelöä, joka on miehen herkkua. Eipä sitä muuten tule käytettyäkään. Joskus harvoin juotua mehuna.

Söimme tänään ensimmäiset oman maan säilötyt maustekurkutkin. Ne ovat nyt maustuneet jääkaapissa kuukauden. Nimensä mukaan olivat aika mausteisia, mutta hyviä silti. Kyllä nuo syötyä tulee.

Säilömistä

Loppukesä ja loma meneillään ja säilöntäinnostus iskenyt. Tänään kuutioin uudella Boschin yleiskoneella siskolta saamiani avomaankurkkuja (seassa tais olla kesäkurpitsaakin) noin kolmen kilon edestä kurkkusalaattiin. Keitettynä ja purkkiin laitettuna siitä tuli kaksi litran purkkia ja kaksi vähän pienempää purkkia. Ehkä yhteensä noin 3 litraa. Lupasin antaa kahdelle ystävälleni tuosta myös purkit.

Jääkaapissa (sekä sisällä, että varastossa. Jouduin käynnistämään vanhan jääkaapin, jotta saisin kaikki purkit viileään) on ennestään jo maustekurkkuja, sinappikurkkusalaattia, sinappia ja omenasosehilloa. Mustaviinimarjapensaat odottelee poimijaa, kunhan joku jaksaisi mennä sinne kykkimään. Pensaat ovat kyllä aika surkeassa kunnossa ja niitä pitäis harventaa oikein isolla kädellä.

Pakkasessa on kaupasta ostettua mansikkaa, viime kesänä en ostanutkaan yhtään mansikkaa. Omasta maasta ei vielä kummosia satoja tullut, kun taimet ovat edelleen suht nuoria. Lisäksi siirsin ne toiseen paikkaan, niin niillä kulu energiaa uudelleenjuurtumiseen. Ehkä ensi vuonna tulee enemmän satoa...

Mustikkapensaalle pitäis hakea elossa oleva kaveri, että olis jotain toivoa saada satoakin. Tuo lajike kun tarvii sekä tyttö- että poikapensaan.

Lueskelin tuossa muutamana yönä sellaisen kirjan kuin Ekovuosi Manhattanilla (Colin Beavan) ja siitä heräsi taas jonkinasteinen ekointoilu. Tarkoituksena on ommella hedelmäpusseja kaupassa mukana kuljetettavaksi. Eipähän tarvisi käyttää niitä valtavia kymmenen litran muovipusseja neljälle omenalle. (Ainakin Prismoissa harrastetaan näitä säkkejä, paikallisessa Supermarketissa on pienemmät pussit.)

Lisäksi päätin käydä katsomassa, miltä näyttää sen niminen liike kuin "Punnitse & säästä", joka pitäisi sijaita Oulun keskustassa. Sieltä pitäisi saada pähkinöitä, siemeniä, muroja, mausteita sun muita juuri sen verran kuin haluaa, pakkaamattomana.

Burgundinpataa

Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan Julia/Juliet, joka kertoo kaksi tositarinaa amerikasta. Toinen kertoo Julia Childista, joka on kirjoittanut yhden kuulusimmista keittokirjoista. Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Toinen tarina kertoo toimittaja Juliet Templestä, joka tekee vuoden aikana kaikki kyseisen kirjan reseptit. Elokuva oli todella hyvä ja siitä jäi varsinkin mieleen Burgundinpata. Eihän siis auttanut muu kuin lainata tämä keittokirjojen klassikko ja yrittää itsekin. Resepti on pitkä kuin nälkävuosi ja padan tekemisessä meni aikaa melkein työpäivän verran. Mutta kyllä se oli sen arvoista.

Lisäsin reseptin Kotikokki.net -sivuille http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/233662/Burgundinpata hieman "siistittynä" versiona. Alkuperäinen respeti on 1960-luvulta, joten jouduin vähän modernisoimaan sitä. En esimerkiksi tiedä, mistä olisin saanut pekonia kamaran kera, joten ostin valmiiksi viipaloitua pekonia. En myöskään löytänyt tölkitettyä lihalientä, niin käytin lihaliemikuutioita. Pienet valkoiset sipulit korvasin säilykehyllyn hillosipuleilla.

Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjaa saa edelleen ja aattelinkin sen jossain välissä hankkia itselleni. Kirjastosta lainasin 1968 suomeksi julkaistun version, joten on mielenkiintoista nähdä, onko uudempia versioita toimitettu nykyaikaisempaan muotoon. Vaikka vanhempaa versiota lukiessa huomaa, että eipä tuo ruuanlaitto loppujen lopuksi ole paljoakaan muuttunut 60-luvusta.

Jannen synttärikakku

Jannen synttärikakusta tuli sitten vähän jotain. Suunnittelin ensin Jannen mieliksi "tissikakkua" ja tein pohjat sen mukaan, mutta en sitten kehdannutkaan tehdä sitä. Joten tisseistä tuli sitten isot mansikat.

Sokerikuorrutteen värjääminen onnistui ihan hyvin. Punasesta ei tosin tullut punainen, vaan vaaleanpunainen. Olisi ilmeisesti pitänyt lisätä elintarvikeväriä todella paljon, että siitä olisi tullut puhtaan punainen. Noh, meni se tuollaisenakin. Vihreään kuorrutteeseen lisäsin värin lisäksi piparmintun makua. Mansikan siemenet on pähkinämurskaa.

Kakun väliin laitoin rahkaa ja kermaa sekä mansikkasosetta, johon lisäsin liivatetta. Niin, ja pohjahan oli gluteeniton. Käytin siihen perunajauhoja ja mantelijauhetta ja se toimi ihan hyvin.

Lopuksi vielä kuva kakusta. Se on vähän korni, kuten näkyy.

Kaulittava sokerikuorrute

Löysin netistä kaulittavan sokerikuorrutteen ohjeen ja päätin kokeilla sitä. Ohje oli seuraava:

225 g margariinia
225 g vaaleaa siirappia
½ tl suolaa
1/4 tl appelsiiniöljyä (esanssi)
1/4 tl sitruunaöljyä
n. 900 g tomusokeria
elintarvikeväriä

Sekoita margariini ja vaalea siirappi taikinakoukuilla. Lisää sitten muut aineet paitsi sokeri. Lisää sitten tomusokeri vähitellen.

Korvasin öljyt Dr. Ötkerin vaniljamaulla, mutta muuten tein ohjeen mukaan. Yritin ensin monitoimikoneella, mutta sen taikinakoukut eivät oikein sopinut minusta tähän hommaan. Kaivoin siis esille sähkövatkaimen ja sen taikinakoukut.

Homma oli hidasta, koska vatkain tuppas kuumenemaan liikaa, eikä oikein jaksanut sekottaa taikinaa. Ehkä sen joutuu korvaamaan uudemmalla tässä lähiaikoina. Onhan se jo kymmenisen vuotta vanha. Taikina kuitenkin valmistu hitaasti ja varmasti (välillä surffaillen netissä) ja käärin sen kelmuun. Ajattelin pitää sitä yön yli jääkaapissa ja koittaa värjätä sitä huomenissa. Vielä kun keksisi, minkälaisen kuorrutteen siitä kakun päälle tekis. Jatkoa siis huomenna. :)

Ähky

Joulu juhlittu ja ähky aikamoinen. Tein itse laatikot (lanttu, porkkana, bataatti ja peruna-punajuuri), joista suurin osa jäi syömäti. Kinkkua paistoin sellaisen parin kilon möhkäleen ja siitäkin suurin osa oon nyt pakkasessa kuutioina. Jospa niistä tässä kevään aikana saisi aikaseksi vaikka kastikkeen tai pitsan.

Pipareita tein pariin otteeseen ja torttuja vähän sitä mukaa, kun niitä on haluttanut syödä. Pakkasessa on vieläkin torttutaikinapohjia. Tortut on kyllä yks sellainen leivos, jonka taikinan ostan suosiolla valmiina. Olen kerran tehnyt taikinan itse ja siitä tuli aika outo. Tortut jotenkin suli uunissa paistettaessa. Ehkä en antanut taikinan levätä tarpeeksi pitkään kylmässä.

Seuraavat leivontaurakat olis Jannen synttärit 11. päivä ja omat 30-vuotisjuhlat helmikuun lopulla. Ystävät on jo kyselleet, aionko pitää isommat juhlat, kun on pyöreät vuodet. Kaipa sitä jonkinlaiset pilleet häätyy pittää.

Lainasin kirjastosta kirjan, jossa on kuorrutusohjeita tuhmille kakuille. Sokerikuorrutuksella saa näköjään aikaseks kaikenlaisia kuvioita. Vois yhden tehdä niistä Jannen synttärikakuksi. Omille synttäreille en taida viitsiä, jos tulee kutsuttua enemmänki väkeä. Jannen kutsuille taitaa tulla vähemmän väkiä, kun ei ole mitkään tasavuodetkaan. :)

Ei muuta kuin siis juhlia suunnittelemaan.